Kuka olen?

Olen Maria, synt. 1993 ja opintoja on takana hevostenhoitaja, eläintenhoitaja ja koneistaja ja teen näitä töitä sekalaisesti. Olen toiminut useamman vuoden maatalouslomittajana ja siinä sivussa tehnyt muitakin tuotantoeläinhommia broilereista sikoihin ja kaikkea siltä väliltä.
Varsinainen urasuunnitelma on vielä auki, mutta luulisin sen eläinpuolelle lopulta kallistuvan. Tällä hetkellä olen töissä koirahoitolassa. 

Mistä kaikki lähti?

Oli vuosi 2012 ja olin pitkään haaveillut uudesta lemmikistä, tällä kertaa koirasta. Olin käynyt tutustumassa rotuun jo jokunen vuosi aiemmin ja loppuvuodesta 2013 olin päättänyt että hankkisin irlanninsusikoiran. Silloisen koulun asumisjärjestelyjen varmistuessa pentu tulikin varsin nopeasti taloon, eli Eris vuoden 2014 alussa.

Olin jo rodusta opiskellessani päättänyt, että koska irlikset menestyvät vinttikoirakisoissa keskimäärin melko heikosti, niin minä teen tulevasta pennusta kisatykin vaikken siinä vaiheessa tiennyt kisoista kuin sen, että radalla juostaan ympyrää jonkin jäniksen perässä. Eli täysin ummikkona tavoitteet korkealla.
Niin siinä sitten jotenkin kävikin, että Eris alkoi menestymään kisoissa saavuttaen lopulta kaksoiskäyttövalion arvon.

Tässä välissä olin hankkinut myös toisen irliksen, Demeterin, koska tiesin että irlikset viihtyvät paremmin porukassa. Ajankohtaa ei ollut kuitenkaan päätetty, joten kun Riitalle syntyi Muumi-pentue vuoden 2014 lopussa ja siinä oli yksi sijoitusnarttu, niin tiesin että tuo pitää saada. Näin Demeter kotiutui vuoden 2015 alussa.

Mistä idea ruveta kasvattamaan?

Olen omistanut elämäni aikana paljon erilaisia eläimiä ja mm. kasvattanut matelijoiden ruoaksi monia jyrsijälajeja, joten eläinten kasvatus oli sinänsä tuttua hommaa. Olen aina ollut myös erittäin kiinnostunut genetiikasta ja perinnöllisyydestä ja opiskellut niitä harrastusten kautta.

Eris oli pentuna varsin ujo, mutta kun aikaa kului ja itseluottamus kasvoi, siitä tulikin erittäin itsevarma ja vahvahermoinen koira. Kun tajusin sen juoksijanlahjat ja keskustelin vinttarikavereiden kanssa, oli selvää että Eriksellä pitäisi joku päivä tehdä pennut. Kun kaikki terveystutkimuksetkin olivat puhtaat, ajattelin että mikä ettei.

Koko idea lähti siis siitä, että kun tässä nyt on hyvä koira käsissä, niin kokeillaan josko se periyttäisi sitä eteenpäin. Sen suurempia haaveita jatkojalostamisesta ei ollut, joten kennelin toiminta etenee omalla painollaan ja jos kohdalle tulee hyviä koiria niin niitä voi jalostaa, mutta jos ei niin sitten ei. Kasvatus tulee siis ainakin lähivuosina olemaan lähinnä yksittäisiä pentueita.

Kun erilaisia matelijoita ja selkärangattomia alkoi olla nurkat täynnä, päätin että koska käärmeet tarvitsevat ruokaa, rupesin itse kasvattamaan ruokaeläimiä kuten hiiriä, rottia ja natalhiiriä. Ruokakasvatus laajenikin sittemmin tavoitteellisempaan kasvatukseen, joskaan en koskaan hakenut kasvattajanimeä.

Kun muutin pois kotoa opiskelemaan hevosalaa, jouduin luopumaan suurimmasta osasta eläimiä. Tästä päästäänkin hyppäämään sivun alkuun, jolloin hankin Eriksen ja samalla luovuin lopuistakin matelijoista ja jyrsijöistä, sillä koulu ja Eris veivät paljon aikaa eikä kimppakämpässä ollut loputtomasti tilaa.